Viime viikon somekohu syntyi Rankka vuosi –dokumentista irrotetusta videosta, jossa pääministeri Sanna Marin siirtyy ministeriautosta vauhdikkaasti Yleisradion suoraan lähetykseen. Videon perusteella hän ei näytä tervehtivän vastaanottajaa vaan siirtyy kännykkää tuijottaen eteenpäin vain jumittavan pyöröoven hidastaessa kulkua. Odottaessaan vuoroaan uutislähetykseen sisältöpäällikön Päivät ovat täysiä? -small talkiin pääministeri vastaa lyhyttäkin lyhyemmin: on.
Dokumentista irrotetun videoklipin perusteella pääministeri vaikuttaa epäkohteliaalta. Moni tuohtui ja ryhtyi välittömästi tapakasvattajaksi.
Kohtelias sisältöpäällikkö sen sijaan kysyttäessä totesi, ettei muista tilanteessa mitään erityistä. Vaikka moni pahoitti mielensä hänen puolestaan, hän itse ei.
Tunnistin tilanteen. Olen toimittajana nähnyt, miten karismaattisen esiintyjän säteily syttyy ja sammuu tv-studiossa yhtä aikaa lähetysvalon kanssa.
Kokemus sekin, miten arvonsa tunteva johtaja ärsyyntyy vääränlaisista kysymyksistä niin, että haastatteluaika uhkaa päättyä saman tien.
Olennaista kuitenkin on, että haastattelu jatkuu ja vastaukset saadaan. Työt hoidetaan puolin ja toisin, vaikkei tunnelma kovin leppoisa olisikaan.
Vaikka kulisseissa esiin on tullut muutakin kuin harkittu rooli, en näkemäni perusteella pidä silotellumpaa julkikuvaa epäaitona. Keskittyminen vaatii hetkensä.
Mediakohtaamiseen voi liittyä paineita, joista toimittaja ei tiedä.
Ongelma syntyy silloin, kun vastuullinen henkilö ei vastaa kysymyksiin.
Suurennuslasin alla voi olla tukalaa, mutta
vallankäyttäjän on syytä vastata yleisölle.
Virheiden sattuessa johtajan pitää olla alaisen selkänoja ja tuki, ei toisinpäin. Millaisessa työyhteisössä johtaja jättää alaisen kriisitilanteessa yksin vastaamaan medialle?
Ikävän uutisen paljastuessa on toisinaan havainnut, miten vaikeasti tavoitettavia jotkut asemansa puolesta vastuulliset ovat. Soittoihin, teksti- tai Whatsapp-viesteihin ei vastata, ja sähköpostit katoavat avaruuteen.
Johtopäätös: asemaan kiinteästi liittyvä vastuu on päässyt unohtumaan.
Kuntavaalien alla ehdokkaat kertovat mielellään tavoitteistaan ja lähestyvät mediaa. Aktiivisuus on arvokasta, kunhan poliitikko vastaa myös silloin, kun toimittajalla on jotakin yllättävää kysyttävää.
Joskus viranhaltija tai luottamushenkilö ei suostu vastaamaan tietyn toimittajan tai tietyn median haastattelupyyntöön. Mahtaako hän vastata silloinkaan, jos yksittäinen asukas perää syytä epäkohtaan? Epäilen.
Suomessa on eletty vuosi koronakurimuksessa. Se koettelee kärsivällisimmänkin hermoja.
Päättäjät eivät voi vetäytyä vastuusta. Ratkaisuja täytyy tehdä ja perustella yhä uudelleen, vaikka kritiikkiä tulee ovista ja ikkunoista, mediassa ja somessa.
KRIISIVIESTINNÄN ABC
- Kun media lähestyy, ole tavoitettavissa.
- Vastaa myös ikäviin kysymyksiin.
- Jos et tiedä, ota selvää ja palaa asiaan.
Kirjoittaja on Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan työelämäprofessori, media-asiantuntija, FM, joka on työskennellyt radiossa, televisiossa ja sanomalehdessä. Viimeksi Turun Sanomien päätoimittajana.
Tutustu Teijan ja Riitan Kriisiviestintä ja maineenhallinta -koulutukseen 18.3.2021. Se on osa Kuntaviestijä 1.0 -koulutusohjelmaa, mutta voit myös osallistua vain tähän koulutusjaksoon.