En suostu surkuttelemaan sitä, että ensimmäisten aluevaalien äänestysaktiivisuus jäi alle 50 prosentin. En siitäkään huolimatta, että yli puolet äänestäjistä jätti arvokkaan oikeutensa käyttämättä. Tutkijat selvittävät aikanaan yksityiskohtaisesti, miksi näin kävi.
Kaksi vuotta koronapandemiaa kypsyttää kärsivällisimmätkin kansalaiset. Kun koronatilanne juuri aluevaalien alla jälleen kerran kääntyi huonompaan suuntaan, osa ihmisistä ehkä vain vetäytyi omiin oloihinsa turvaan. Silloin yhteiskunnallinen vaikuttaminen sai jäädä seuraavaan kertaan.
Suomalaiset ovat jaksaneet ajoittain yltyvästä valituksesta huolimatta korona-aikaa ja sen tuomia kurjia rajoituksia erittäin hyvin.
Hyvän ja aiheen vakavuudesta huolimatta hieman huvittavan vertailukohdan antaa italialainen kirjailija ja teoreettisen fysiikan tohtori Paolo Giordano.
On helppo samaistua Giordanon Tartunnan aikaan -teoksen tunnelmaan ja tuntoihin. Kirjailija kuvaa ihmisten eristäytymistä ja tartuntojen aiheuttamaa ahdistusta sekä sitä, miten normaali elämä haihtui rajoitusten myötä. Päiväkirjamaisista merkinnöistä aistii hyvin sen, miten korona koettelee ihmistä.
Suomalaista lukijaa huvittava osuus tulee tässä: teos oli kirjoitettu helmikuun lopusta maaliskuun alkupuolelle, mutta jo vuonna 2020. Siis silloin kun korona oli vasta saavuttanut Italian, ja pari viikkoa ennen kuin koronaan toden teolla havahduttiin Suomessa.
Parin viikon tai kuukauden sijasta kaksi vuotta pandemiaa on todella pitkä aika. Sopisiko siis tässä vaiheessa suomalaisten olla kliseisen sanonnan mukaan hieman armollisempia itselleen? Myös sen suhteen, mitä tulee vaaleihin.
Ensimmäiset aluevaalit saatiin käytyä tammikuun kylmässä harmaudessa keskellä pandemiaa. Saavutus sinänsä. Sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä pelastustoimen siirto hyvinvointialueille vaati monivaiheisen ja monimutkaisen poliittisen väännön.
Kesti peräti 16 vuotta, ennen kuin oli aika kysyä vaaleissa äänestäjiltä, ketkä uuden mallin toteuttavat.
Vaikka vaalikampanjat olivat lyhyet, ehdokkaat näyttivät tekevän hartiavoimin vaalityötä. Siitä huolimatta, etteivät ehdokkaat ja äänestäjät päässeet kohtaamaan kasvokkain vaalitilaisuuksissa, sote-vaalit eivät voineet jäädä huomaamatta.
AKTIIVINEN VIESTINTÄ EI SAA PYSÄHTYÄ VAALIKAMPANJAAN. NYT ON AIKA KERTOA, MITEN HYVINVOINTIA RAKENNETAAN UUDELLA TAVALLA.
Media urakoi valtavan määrän juttuja selvittääkseen ihmisille, mistä uusissa vaaleissa ja hyvinvointialueissa oli kyse.
Vaalikoneitten kysymykset käsittelivät enimmäkseen juuri niitä asioita, joista aluevaltuustoissa aikanaan päätetään.
Osa teemoista ei näyttänyt liittyvän sen enempää sosiaali-, terveys- kuin pelastustoimeenkaan, mutta äänestäjän on kiinnostava tietää jotakin myös päättäjän arvomaailmasta.
Jos 47,5 prosentin äänestysaktiivisuus huolettaa, ei kannata toistaa kuin mantraa, että vaalit ovat epäkiinnostavia. Juuri vaalien ansiosta kansalaisia koskevia asioita kaivetaan esiin hallintobyrokratian takaa. Parhaimmillaan keskustelut, kirjoitukset ja väittelyt tuovat vaihtoehdot ja valinnanmahdollisuudet näkyviin.
Kun poliitikot saadaan illasta toiseen vastaamaan kysymyksiin ja väitteisiin, totuuden siemen voi löytyä. Silloin äänestäjän vaivaamista vaaliuurnille ei tarvitse pyytää anteeksi.
Kirjoittaja on Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan työelämäprofessori, media-asiantuntija, FM, joka on työskennellyt radiossa, televisiossa ja sanomalehdessä. Viimeksi Turun Sanomien päätoimittajana