Kuntien ja kaupunkien valtuustot ovat pitkään olleet uniikissa asemassa. Valtuutetut ovat asukkaiden valitsemina edustamassa heitä ja päättämässä heille merkittävistä asioista. Muutoksen tuulet ovat kuitenkin puhaltaneet, kun rinnalle tuli viime vuonna kokonaan uusi toimija – hyvinvointialueen aluevaltuusto.
Äkkiseltään voisi ajatella, että kunta jatkaa omalla ladullaan, ja rinnalle on tullut uusi foorumi. No big deal. Ihan näin ei kuitenkaan ole, sillä kuntien budjetista saattoi siirtyä hyvinvointialueille jopa kaksi kolmasosaa. Yhteensä hyvinvointialueiden kautta liikkuu rahaa tänä vuonna yli 22 miljardia euroa. On siis selvää, että muutoksella on vaikutusta myös valtuustojen toimintaan. Kunnan tehtävät ovat vähentyneet, ja kärkkäimmissä keskusteluissa on jopa kyseenalaistettu kunnan olemassaolo uudistuksen jälkeen.
Viestinnällisesti katsottuna muutos on tuonut kunnille myös mahdollisuuden. Hyvinvointialueiden valtuustojen asiat kiinnostavat niin äänestäjiä kuin mediaakin, ja parhaassa tapauksessa kiinnostus myös muuta päätöksentekoa kohtaan kasvaa. Sama ilmiö on nähtävissä monella toimialalla – kun yksi brändi herättää kuluttajien kiinnostuksen, kasvaa myös kilpailijoiden kysyntä.
Ihmisten tiedonjano uudistusta kohtaan on ollut valtavaa. Viime tammikuun aluevaalien alla äänestäjät eivät vielä ehkä aivan täysin tienneet mistä äänestivät, joten päättäjillä on ollut aiempaa suurempi tarve kertoa, miten aluevaltuutettuina asukkaiden etua ajavat. Kunnallisvaaleja on järjestetty vuodesta 1907 alkaen, joten sillä puolella konsepti on tuttu ja asiat ovat usein kulkeneet samoja uria jo vuosien ajan.
Mitä mahdollisuuksia muutos on siis tuonut tullessaan? Ainakin tarpeen tehdä asioita toisin. Ihmiset odottavat uusilta hyvinvointialueilta enemmän kuin vain nettisivuille julkaistun esityslistan ja pöytäkirjan. Kokousten striimaus on jo niin tavallista, että sillä ei vielä pitkälle päästä. Kun päätöksenteon mekanismit ovat uusia, pitää asioita avata enemmän. Myös asioiden laajuus on uutta, nykyään asukkaan on vaikea hahmottaa miten koko hyvinvointialueen laajuiset päätökset näkyvät juuri hänen arjessaan. Parhaimmillaan uusi tilanne ajaa hyvinvointialueiden valtuustot kertomaan päätöksistä uudella tavalla, eikä tyytymään lain säätämiin vähimmäisvaatimuksiin päätöksenteon läpinäkyvyydestä.
Itse toimin valmistelijana hyvinvointialueemme viestinnässä, ja pääsin puhumaan viestinnästä myös vastavalituille valtuutetuille viime kesänä. Kävimme läpi mm. päätösviestinnän prosessia, joka oli monelle tarpeellinen, joskin valtaosalle tuttu kuntapolitiikasta. Eniten kiinnostusta kuitenkin herätti keskustelu uusista tavoista viestiä valtuuston toiminnasta. Heiteltiin mm. ajatuksia ”valtuustolähettiläästä”, joka kertoisi kansan kielellä mistä päätöksissä on kyse, mihin se vaikuttaa ja mitä kaikkea päätöksen taustalla on.
Miksi tämä sitten kiinnostaisi kuntien viestijöitä, jotka ovat juuri saaneet siivottua sotetiedottamisen pois työpöydältään? Siksi, että samalla kun hyvinvointialueiden valtuustot luovat uusia tapoja viestiä toiminnastaan, nousee rima myös kuntien valtuustojen viestinnälle. Tuttu tapa ei kohta ehkä olekaan enää riittävä.
Toivon todella, että hyvinvointialueuudistus ei muuta pelkästään tapoja järjestää alueiden palveluita, vaan se uudistaa myös tavat viestiä asioiden takana olevista päätöksistä. Kukaan ei sitä välttämättä osaa vaatia, mutta toivottavasti osaamme sen kuitenkin itse mahdollistaa. Olit sitten viestijä, virkamies tai luottamushenkilö, haasta itsesi muutoksen keskellä, ja mieti miten sinä voisit olla luomassa muutoksen keskellä uusia tapoja viestiä. Nostetaan yhdessä rimaa, ja haastetaan toisemme luomaan yhä avoimempaa päätösviestintää.
Kirjoittaja: Petteri Alanko, julkisen viestinnän moniottelija