Kuntabarometri paljastaa yrittäjien kokemuksia oman kunnan toiminnasta. Yritykset odottavat koulutuksen tuottavan osaavaa työvoimaa. Oman alueen vetovoimaisuutta toivotaan kehitettävän monin eri tavoin. Kiteytettynä: jos elinkeinopolitiikka on ajan tasalla ja tulevaisuuteen suuntautuvaa, kunta kiinnostaa uusia yrityksiä. Menestyvä kunta taas vetää puoleensa uusia asukkaita. Yrittäjien parhaiksi arvioimat paikkakunnat olivat omissa sarjoissaan Seinäjoki, Lieto sekä Marttila.

Runsaasti kannatusta huhtikuun kyselyssä sai väite: Soten jälkeen kunnan tulee keskittyä yleiseen elinvoimasta huolehtimiseen. Elinvoiman ja vetovoiman kehittymistä selvitettiin alkuvuodesta myös seutukaupungeissa. Vetovoiman kannalta erityisen merkittäväksi todettiin aktiivinen viestintä.

Mielikuvista on matkaa tekoihin, eikä asukas tai yritys automaattisesti vaihda paikkakuntaa. Seutukaupunkiselvitys päättelee laajaan aineistoon perustuen: mitä tunnetumpi kaupunki, sitä vetovoimaisempi. 

Koronapandemia on herättänyt suurissa kaupungeissa asuvia miettimään, voisiko asuinpaikka vaihtua pienempään, Muuttovetovoimaisimpina seutukaupunkeina mainittiin Rauma, Kalajoki, Iisalmi ja Kristiinankaupunki. Suuremmissa kaupungeissa tieto ehkä synnyttää pohdinnan, miten saada nykyasukkaat kiinnittymään vanhaan kotikaupunkiin tiukemmin ja tyytyväisinä. 

”Nykyaikainen, menestyvä kunta toimii kaikilla tasoillaan aktiivisen avoimesti.”

Tutkittua tietoa on, mutta osataanko sitä käyttää? Liisa Jurmu kuvaa tuoreessa väitöskirjassaan, miten kunnat toimivat edelleen liikaa vanhan kaavan mukaan. Toimintakulttuurin uudistus on jäänyt vaille riittävää huomiota: asiantuntijoiden käyttö on satunnaista, yhteistyö lähtee hallinnosta ja uusia kumppanuuksia luodaan vanhojen rakenteiden päälle. 

Viestinnän merkitys nousee vahvasti esiin Jurmun tutkimuksessa, sillä uusien arvokkaiden verkostojen luomiseksi tarvitaan parempaa vuorovaikutusta. 

Kiinnostaako ostolaskudata? Jos ei, kannattaa kiinnostua. Ostolaskudata nimittäin näyttää, mihin julkista rahaa käytetään. Avoin tieto hankinnoista palvelee luonnollisesti kilpailevia yrittäjiä, mutta rahankäytön seuranta on tärkeää myös asukkaille.

Vaikka ostolaskutietojen avaaminen vahvistaa demokratiaa, läheskään kaikki kunnat eivät sitä tee.  Avoimen viestinnän aikana kannattaa kysyä, miksi.

Avoimuutta korostavat kaikki, mutta käytännöt ontuvat. Räikeimmissä tapauksissa tietoa salataan tarkoituksellisesti. Julkisuuslaki takaa, että jokaisella on oikeus saada tietoa julkisesta asiakirjasta,

Paljon jää yhä pimentoon, vaikka laki sanoo kannustavasti: viranomaisen tulee toimia julkisuusmyönteisesti.

Loppuun vinkki Liisa Jurmun tutkimusta mukaellen. Sopii kaikille, jotka haluavat kehittää organisaatiotaan paremmaksi: Uudistumisen kannalta tärkeitä ovat omaa ja yhteisön toimintaa arvioimaan kykenevät ihmiset, jotka pyrkivät muuttamaan myös näkymättömiä vanhoja rakenteita ja toimintamalleja.

Näkymätön saadaan näkyväksi ja arvioitavaksi vain avoimen keskustelun kautta.

Kirjoittaja on Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan työelämäprofessori, media-asiantuntija, FM, joka on työskennellyt pitkään radiossa, televisiossa ja sanomalehdessä. 

LUE LISÄÄ: 

LIISA JURMU: MILLAISELLA ASIANTUNTIJUUDELLA TULEVAISUUDEN KUNTA RAKENNETAAN? Väitöskirja 2021 Tampereen yliopisto 

SEUTUKAUPUNKIEN VETOVOIMATUTKIMUS 2022

SUOMEN YRITTÄJIEN KUNTABAROMETRI 2022

Artikkeli Kuntien uusi aika vaatii avointa viestintää, aitoa vuorovaikutusta ja vanhoista tavoista luopumista julkaistiin ensimmäisen kerran iTello.

Kaksi vuotta koronapandemiaa kypsyttää kärsivällisimmätkin kansalaiset. Kun koronatilanne juuri aluevaalien alla jälleen kerran kääntyi huonompaan suuntaan, osa ihmisistä ehkä vain vetäytyi omiin oloihinsa turvaan. Silloin yhteiskunnallinen vaikuttaminen sai jäädä seuraavaan kertaan. 

Suomalaiset ovat jaksaneet ajoittain yltyvästä valituksesta huolimatta korona-aikaa ja sen tuomia kurjia rajoituksia erittäin hyvin. 

Hyvän ja aiheen vakavuudesta huolimatta hieman huvittavan vertailukohdan antaa italialainen kirjailija ja teoreettisen fysiikan tohtori Paolo Giordano. 

On helppo samaistua Giordanon Tartunnan aikaan -teoksen tunnelmaan ja tuntoihin. Kirjailija kuvaa ihmisten eristäytymistä ja tartuntojen aiheuttamaa ahdistusta sekä sitä, miten normaali elämä haihtui rajoitusten myötä.  Päiväkirjamaisista merkinnöistä aistii hyvin sen, miten korona koettelee ihmistä. 

Suomalaista lukijaa huvittava osuus tulee tässä: teos oli kirjoitettu helmikuun lopusta maaliskuun alkupuolelle, mutta jo vuonna 2020.  Siis silloin kun korona oli vasta saavuttanut Italian, ja pari viikkoa ennen kuin koronaan toden teolla havahduttiin Suomessa. 

Parin viikon tai kuukauden sijasta kaksi vuotta pandemiaa on todella pitkä aika. Sopisiko siis tässä vaiheessa suomalaisten olla kliseisen sanonnan mukaan hieman armollisempia itselleen? Myös sen suhteen, mitä tulee vaaleihin. 

Ensimmäiset aluevaalit saatiin käytyä tammikuun kylmässä harmaudessa keskellä pandemiaa. Saavutus sinänsä. Sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä pelastustoimen siirto hyvinvointialueille vaati monivaiheisen ja monimutkaisen poliittisen väännön.

Kesti peräti 16 vuotta, ennen kuin oli aika kysyä vaaleissa äänestäjiltä, ketkä uuden mallin toteuttavat. 

Vaikka vaalikampanjat olivat lyhyet, ehdokkaat näyttivät tekevän hartiavoimin vaalityötä.  Siitä huolimatta, etteivät ehdokkaat ja äänestäjät päässeet kohtaamaan kasvokkain vaalitilaisuuksissa, sote-vaalit eivät voineet jäädä huomaamatta. 

AKTIIVINEN VIESTINTÄ EI SAA PYSÄHTYÄ VAALIKAMPANJAAN. NYT ON AIKA KERTOA, MITEN HYVINVOINTIA RAKENNETAAN UUDELLA TAVALLA. 

Media urakoi valtavan määrän juttuja selvittääkseen ihmisille, mistä uusissa vaaleissa ja hyvinvointialueissa oli kyse.

Vaalikoneitten kysymykset käsittelivät enimmäkseen juuri niitä asioita, joista aluevaltuustoissa aikanaan päätetään.

Osa teemoista ei näyttänyt liittyvän sen enempää sosiaali-, terveys- kuin pelastustoimeenkaan, mutta äänestäjän on kiinnostava tietää jotakin myös päättäjän arvomaailmasta. 

Jos 47,5 prosentin äänestysaktiivisuus huolettaa, ei kannata toistaa kuin mantraa, että vaalit ovat epäkiinnostavia. Juuri vaalien ansiosta kansalaisia koskevia asioita kaivetaan esiin hallintobyrokratian takaa. Parhaimmillaan keskustelut, kirjoitukset ja väittelyt tuovat vaihtoehdot ja valinnanmahdollisuudet näkyviin. 

Kun poliitikot saadaan illasta toiseen vastaamaan kysymyksiin ja väitteisiin, totuuden siemen voi löytyä. Silloin äänestäjän vaivaamista vaaliuurnille ei tarvitse pyytää anteeksi.

Kirjoittaja on Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan työelämäprofessori, media-asiantuntija, FM, joka on työskennellyt radiossa, televisiossa ja sanomalehdessä. Viimeksi Turun Sanomien päätoimittajana 

Artikkeli Vaikeat asiat tehdään tutuiksi sinnikkäästi keskustelemalla – aluevaalit oli erinomainen ponnistus avata asioita hallinnon takaa julkaistiin ensimmäisen kerran iTello.

Rkp:n puheenjohtajalla, oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonilla on kaksi aikuista lasta, jotka olivat alaikäisiä hänen aloittaessaan eduskunnassa.

Sdp:n puheenjohtajalla, pääministeri Sanna Marinilla on pieni tytär. Valtiovarainministeri Annika Saarikolla on kaksi pientä poikaa. Keskustan puheenjohtajaksi hänet valittiin suoraan äitiyslomalta. Vasemmistoliiton puheenjohtaja, opetusministeri Li Andersson sai alkuvuodesta tyttären ja palasi kesällä vanhempainvapaalta päätöksentekoon. 

Esikoistaan odottava vihreitten puheenjohtaja, sisäministeri Maria Ohisalo jäi marraskuussa äitiyslomalle. Ministerinä Ohisaloa sijaistaa kolmen lapsen äiti Emma Kari ja puheenjohtajana vuoden ikäisen lapsen äiti Iiris Suomela.

Tuorein uutinen kertoo, että koronatiedottamisesta kritiikkiä mutta myös kiitosta saanut perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd) odottaa esikoistaan maaliskuussa.

Äitiys ei ole este toteuttaa ammatillista kunnianhimoa. Äitiys ei myöskään ole hyvän johtajuuden tae, kuten Valtiontalouden tarkastusviraston entinen pääjohtaja, viiden lapsen äiti Tytti Yli-Viikari valitettavalla tavalla osoitti.

Huippujohtajat ja poliitikot ovat julkisen arvioinnin kohteena. Työssä ei ole mahdollista noudattaa virka-aikoja, mutta vapaata voi ottaa. Sen viettotapaa kannattaa – kuten on huomattu – harkita tarkoin. 

Armeijaa on pidetty johtajakouluna. Käskyttäminen ei toimi nykyaikaisella työpaikalla, tuskin puolustusvoimissakaan entiseen tapaan. Hierarkia ei suojele johtajaa, jonka tärkein tehtävä on motivoida. Ylhäältä annetut määräykset ovat menneisyyden keinoja. Moderni johtaja perustelee ja näyttää mallia. 

 Johtajan sanoista katoaa teho, jos hän itse toimii toisin kuin puhuu. 

Joukkoja johdetaan edestä. Tämä armeijasta tuttu, perinteinen tapa sopii malliksi myös siviiliin. Viime päivien uutiset varusmiesten kuntotason heikkenemisestä ovat hälyttäviä. Uutisten yhteydessä paljastui muutakin huolestuttavaa. 

Turun Sanomien päätoimittaja Kari Vainio arvioi kolumnissaan, ettei puolustusvoimissa enää uskota esimerkin voimaan: “Pääesikunnassa on havaittu, että kenraalit ovat niin kiireisiä, etteivät he ehdi juosta 12 minuuttia, vaikka aikaa olisi koko vuosi. — Se siitä esimerkillä johtamisesta.” (TS 19.12.2021). 

Pandemiassa vaatimukset johtajuudelle kasvavat. Vaikka arvostelu yltyy, valtaosa suomalaisista noudattaa ohjeita kuuliaisesti: ottaa rokotukset, tekee etätöitä, pitää lähipiirin pienenä, hylkää harrastukset ja peruu juhlien ohella arkisemmat mutta tärkeät tapaamiset. 

Mitä teki pääministeri? Kuten tiedämme, juhli ravintolassa huolimatta altistumisesta. Hallituksen koronatietoisuus ei pari viikkoa sitten ollut muutenkaan parasta luokkaa: myös ministerit Antti Kaikkonen (kesk), Mika Lintilä (kesk) ja Ville Skinnari (sd) olivat altistuneina liikenteessä.

Tänään ollaan käsi hätäjarrulla. Taas vaaditaan venymistä ja eristäytymistä. Koronakäänteitä tarkasti seuraavat kansalaiset noudattavat parhaansa mukaan varotoimia. Poliittisen johdon uskon ottaneen koronakritiikistä onkeensa ja toimivan samoin.

Kirjoittaja on Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan työelämäprofessori, media-asiantuntija, FM, joka on työskennellyt radiossa, televisiossa ja sanomalehdessä. Viimeksi Turun Sanomien päätoimittajana 

Artikkeli Esimerkillä johtaminen on vaikuttavaa – teot vahvistavat viestin tai vievät sanoilta tehon julkaistiin ensimmäisen kerran iTello.

Eduskunnasta saatiin suorassa lähetyksessä malliesimerkki siitä, miten työpaikalla ei pidä käyttäytyä. 

Politiikan työyhteisö toimii kansalaisten silmien alla. Päättäjät tiedostavat sen hyvin. He esiintyvät yleisölle. Mutta miten he sen tekevät?  

Asiantuntijan mukaan tavalla, jolla estetään hyvä vuorovaikutus. Työterveyslaitos tarjoaa ohjeet älä toimi näin -listaan. Kyselytuntia seuraava joutui kirjaamaan rastin jokaiseen kohtaan: Ennakkoasenteet ovat voimakkaat. Kyllä. Ollaan puolueellisia. Kyllä. Yleistetään. Kyllä. Syytellään. Kyllä. Siirretään vastuuta. Kyllä. Ei olla kiinnostuneita. Ei todellakaan.  Kiirekin näyttää vaivaavan. 

Poliittista teatteria. Kansanedustajien yhteenottoja luonnehditaan toisinaan silkaksi esitykseksi. Ikäviä kommentteja heitellään kuin roustaamisesityksessä: kohdetta herjataan mutta väliajalla mennään kavereina kahville. 

Onnistunut roust-teatteri on hiillostettavaa arvostava. Siksi jopa hauska. Kyselytunnin roustauksessa asiat ovat tärkeitä mutta hyväntahtoisuus poissa. 

Jos provosoituu, kannattaa vetää hetki henkeä.  

Erilaisista näkemyksistä syntyy herkullinen debatti. Kunnon väittely paljastaa oman argumentin heikkouden. Samalla voi oivaltaa asian uudesta näkökulmasta.  

Kärjekkään kannan voi tuoda julki toista ihmistä vähättelemättä, ja ”väärän” mielipiteen voi kumota halveksumatta sen esittäjää. 

Työterveyslaitos sanoo pätevästi, mitä pitää välttää ja mikä on vastuutonta. Vinkit kannattaa ottaa käyttöön kaikkialla: Älä syyttele muita aiheettomasti. Älä kyseenalaista toisten osaamista.  

Yksinkertaista, mutta vaikeaa. 

Riitelymäinen keskustelu on lisääntynyt. Erätauko-säätiö ja Yle teettivät kyselyn, joka osoitti kulttuurin huonontuneen.   

Vaikka keskustelun sävy koetaan aiempaa ikävämmäksi, suomalaiset sanovat arvostavansa eri mieltä olevia ihmisiä. Vaikenemaan ei vaadita, mutta sanomisen tapaan toivotaan korjausta.  

Hyvin sanottu -projektissa Yle ja Erätauko-säätiö pyrkivät muutokseen. Tavoitteena on rakentava, toista kunnioittava ja ymmärrystä lisäävä keskustelu.  

Hyvin sanotun hengessä Ylen välittämää kyselytuntia voisivat politiikan asiantuntijoiden sijaan arvioida ihmisen käyttäytymisen tutkijat tai sivistyksen merkitykseen perehtyneet humanistit. 

Paras sana kuvaamaan nyt ajankohtaista ilmiötä selviää pian.  

Vuosi sitten marraskuun sanaksi valikoitui kaamokseen sopivasti mielijalanjälki. Osuva yhdistelmä hiilijalanjälkeä sekä ihmisten mielentilaa korona-ajan työelämässä.  

Kotimaisten kielten keskus toteaa kuvallisten jalanjälkien syntyvän monenlaisten mielleyhtymien pohjalta: mielijalanjälki voi olla raskas tai kevyt kuin askel. Millainen mielijalanjälki eduskunnan kyselytunnista mahtaa jäädä?  

Marraskuun sana selviää pian. Se poimitaan sanatietokannasta laajasti käytettyjen uusien sanojen joukosta. Boomerin voi jo unohtaa, sillä se valittiin lokakuun sanaksi.  

Boomerin kohdalla tosin voi vielä miettiä, oliko käyttö hauskaa vai alentuvaa sanalla leikittelyä.  

LINKIT  LISÄTIETOON

• Hyvin sanotun kysely: 63 prosenttia kokee keskustelukulttuurin huonontuneen, mutta keskustelu on monelle yhä myös nautinto. Yle 

https://yle.fi/aihe/a/20-10001407

• Kuukauden sanat. Kotimaisten kielten keskus 

kotus.fi https://www.kotus.fi/nyt/kuukauden_sana  

• Mikä estää hyvän vuorovaikutuksen? Työterveyslaitos 

https://ttk.fi/tyoturvallisuus_ja_tyosuojelu/tyoturvallisuuden_perusteet/tyoyhteiso/tyoyhteisotaidot/tyokayttaytyminen#d04b1a07

Kirjoittaja on Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan työelämäprofessori, media-asiantuntija, FM, joka on työskennellyt radiossa, televisiossa ja sanomalehdessä. Viimeksi Turun Sanomien päätoimittajana 

Artikkeli Älä väheksy, älä väistä vastuuta vaan luovu ennakkoasenteesta ja ole kiinnostunut – keskusteluilmapiiri muuttuu heti julkaistiin ensimmäisen kerran iTello.

Hankintakilpailussa arkkitehtien suunnitelmia ei esitelty julkisesti, joten samalla suljettiin faktat pois keskustelusta. 

Koska uuden rakennuksen paikka oli kiistanalainen, maallikot ottivat reippaasti kantaa. Osa luotti omiin havaintoihinsa siitä, että konserttitalo ei mahdu ehdotetulle tontille. Käytiin kuukausien sokkokeskustelu, joka lietsoi salaliittoteorioita. 

Maanantai-iltana valtuusto päätti talon paikan ja toteuttajan. Nyt kaikkien nähtävillä on myös arkkitehtisuunnitelma. Varjonyrkkeilyn sijaan voidaan vihdoin arvioida, millaista arkkitehtuuria on tarjolla ja miten rakennus istuu keskeiselle paikalle Aurajokirantaan. 

Kaikki ei ole julkista. Salauksen perusteet on löydettävä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetuista lainkohdista, kuten Turun tapauksessa toki tehtiin. 

SALAINEN KÄSITTELY ISTUU HUONOSTI JULKISEEN PÄÄTÖKSENTEKOON.

Hakija ei halua nimeään julkisuuteen on lause, jollaista ei pitäisi löytyä enää uutisista. Toisinaan näin pääsee edelleen mediassa käymään. 

Taustana on hakijan toive, jota viranomaiset ovat kunnioittaneet. Silloin nimikoosteen lopussa mainitaan, kuinka moni ei halua nimeään julki. 

Toive voi olla inhimillisesti ymmärrettävä. Julkisuuslain näkökulmasta asia on yksiselitteisen selvä: hakemusasiakirjat ovat julkisia ja viranomaisen on tiedot kysyttäessä kerrottava. 

Mitä vaikutusvaltaisempi tehtävä, sitä kiinnostavampia nimet ovat. 

Nimien julkaisu mediassa perustuu journalistiseen harkintaan, ei hakijoiden toiveisiin. 

Äänestäjillä on oikeus samoihin faktoihin, joilla luottamushenkilöt ratkaisevat kantansa. On kyse sitten kaavoituksesta, rakennuksista tai merkittävistä vallankäyttäjistä. 

Ilman asiatietoa puhutaan antaumuksella aidanseipäistä aidan sijaan. 

Luottamushenkilöiden on tärkeä ymmärtää, että julkinen keskustelu, myös kriittinen, kuuluu demokratiaan. 

Suomessa nähtiin viime viikolla mielenkiintoinen poliittinen näytelmä. Koska kulisseissa ei ole kameraa, yleisö ei lopulta tiedä, mistä tarkkaan ottaen oli kyse. 

Asetelman tausta oli uutisista tuttu. Veikkausvoittovaroista kulttuurille, urheilulle ja tieteelle jaettavat rahat ovat supistuneet. 

Kulttuuri- ja tiedeministeri julkisti tiedon siitä, millaisia leikkauksia Veikkaus-rahojen vähentäminen tarkoittaisi kulttuurille. Pääministeri puolestaan kohotti kulmakarvojaan, kun ministeri vastoin hänen toivettaan järjesti aiheesta tiedotustilaisuuden. 

Pääministerin mukaan käsittely oli kesken ja hallituksen oli tarkoitus korvata huvenneet rahat eli perua leikkaukset. Näin sitten tapahtuikin. 

Katsomosta on vaikea sanoa, kuka oli Veikkaus-näytelmän konna, kuka sankari. Luottamusta politiikan tekoon kyseinen näytelmä ei vahvistanut.

Kirjoittaja on Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan työelämäprofessori, media-asiantuntija, FM, joka on työskennellyt radiossa, televisiossa ja sanomalehdessä. Viimeksi Turun Sanomien päätoimittajana 

Artikkeli Salailu tekee julkisesta keskustelusta varjonyrkkeilyä –päätöksenteon avoimuus rakentaa luottamusta julkaistiin ensimmäisen kerran iTello.

Asukkaat äänestävät aluevaltuuston kokoonpanon 21 hyvinvointialueella. Vain pääkaupunki jää näistä vaaleista sivuun. 

Virallisen vaalit.fi-sivuston perustelu siitä, miksi Helsinki ei toimita aluevaaleja, kieltämättä hymyilyttää: “Helsingin kaupunki ei ole hyvinvointialue eikä kuulu mihinkään hyvinvointialueeseen”. 

 Vaalit ovat poliittisten keskustelujen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen kulta-aikaa. Media tekee selvityksiä ja tutkii, mitä päättäjäksi pyrkivät sanovat nyt ja mitä on luvattu aiemmin. Erityisesti tarkasti selvitetään, miten sosiaali- ja terveyspalvelut aiotaan hyvinvointialueilla uuden organisoinnin myötä saada toimimaan.

Kannattaa huomata, että kuntien tehtävistä peräti 60 prosentin kokoinen kakku siirtyy näille alueille uusien päättäjien käsiin. Sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi alueelle siirtyy pelastustoimen järjestäminen. Mittakaavasta saa aavistuksen, kun hahmottaa, että reilusti yli 170 000 ihmisen työnantaja vaihtuu. 

Vaaliväsymys saattaa vaivata ehdokkaita, jotka ovat tehneet kovan työn eduskunta- ja valtuustopaikan eteen. Ajan ja kampanjarahoituksen riittävyys voi askarruttaa. 

Hyvä kysymys on, pitääkö yhden ja saman henkilön olla vaikuttamassa kaikilla kolmella poliittisella tasolla. 

Kesäkuun kuntavaaleissa vain hieman yli puolet kansalaisista käytti ääntään, vaikka tarjolla oli mahdollisuus vaikuttaa oman kotikunnan asioiden hoitoon. 

Osuvimmin syitä äänestäjien haluttomuuteen pohti eläkeläinen Leena Roininen mielipidekirjoituksessa Helsingin Sanomissa: Kuntavaaliehdokkaiden tapa vähätellä toisiaan vähätteli myös äänestäjiä. 

Roininen odotti älykkäämpää keskustelua ja arveli poliitikkojen itse käytöksellään karkottavan äänestäjiä: “minkälaista ilkeilyä, piikittelyä ja pilkallisuutta sisältyi puheisiin, minkälaista vähättelyä esiintyi eri puolueiden edustajien kesken ja minkälaista turhaa toistamista vaalikeskusteluissa harjoitettiin”. 

Moni odottaa Roinisen tavoin “perusteltua, haastavaa keskustelua, jossa kunnioitetaan toisen ajatuksia ja ennen kaikkea puhutaan asioista äänestäjälle”. 

Siitäkin on näyttöä, että eri mieltä voi olla toista ihmistä kunnioittavalla tavalla. 

Vaikka syyskuussa vasta arvaillaan, ketkä lähtevät ehdolle, puolueiden pitää pikkuhiljaa saada ehdokasasettelu kuntoon. Aikaa on alle kolme kuukautta. 

Ehdokkaat ovat tiedossa juuri jouluksi, ja vaalipäivä on sunnuntaina 24. tammikuuta. Upouudet valtuustot aloittavat maaliskuun alussa. 

Vaalikeskusteluihin valmistautuvalle muutama viestintävinkki: Paneudu asioihin, joista hyvinvointialueen valtuusto päättää. Haasta toisia ehdokkaita asiallisesti. Perusta näkemyksesi faktoihin. Ota selvää, mistä ihmiset ovat kiinnostuneita ja mihin aluevaltuustoilta vaaditaan ratkaisuja. 

Yleisö odottaa poliitikolta näkemyksiä ja vaatii suoria vastauksia, ei toisten ehdokkaiden tai äänestäjien vähättelyä. Kiinnostus herää, jos päättäjäksi pyrkivä onnistuu puhumaan tärkeistä asioista ymmärrettävästi. Monipuoliset terveys- ja sosiaalipalvelut koskettavat kaikkia. 

Äänestäminen on arvokas oikeus, ja Suomessa – onneksi – vaaleissa voi aidosti vaikuttaa.

Kirjoittaja on Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan työelämäprofessori, media-asiantuntija, FM, joka on työskennellyt radiossa, televisiossa ja sanomalehdessä. Viimeksi Turun Sanomien päätoimittajana 

Artikkeli Taas päästään vaikuttamaan äänestämällä – vain helsinkiläiset älkööt vaivautuko julkaistiin ensimmäisen kerran iTello.

Täysin uudessa tilanteessa on luonnollisesti mahdotonta tietää, mikä olisi toimintatavoista paras.  Tiedot ovat puutteellisia ja tietämys täydentyy vain kokemuksen ja tutkimuksen myötä. Akuutissa tilanteessa on toimittava parhaan mahdollisen tiedon varassa. 

Viestinnällisesti korona-ajassa huomion on kiinnittänyt ajoittainen erityisen aktiivinen tiedotus: Hallituksen vastuuministerit asiantuntijoineen viikosta toiseen rivissä kertomassa kukin vuorollaan ajankohtaiset määräykset. Kansalaisia on herätelty uhkiin, toisinaan on tarjoiltu toiveikkuutta.  

Vaikka kritiikkiä on kohdistettu yksittäisten ministerien epäselviin ilmauksiin tai toimenpiteiden kohtuuttomuuteen, viestit on otettu todesta. Niinpä kansainvälisesti vertaillen Suomi on pärjännyt koronakriisissä kohtuullisen hyvin. 

Toisen koronakesän elokuun koittaessa tuntui ikävällä tavalla tutulta. Virustartunnat lisääntyivät ja uusia rajoituksia ryhdyttiin kaavailemaan. Rokotusten ansiosta tilanne oli toki vuodessa muuttunut, mutta korona ei ollut kadonnut. 

Jotta yhteiskuntaa voitaisiin vihdoin avata, vaatimukset koronapassista alkoivat kasvaa.  Näytti siltä, että passia ryhdyttiin selvittämään vasta nyt. Lupaus voimaantulosta lokakuussa, jos passi ylipäätään on mahdollinen, tuntui laihalta lohdulta. Toisaalta parempi varautua edes nyt, sillä pandemian kestosta emme tiedä. 

Koronatilanteen paheneminen ja sen myötä uhka rajoittaa koulujen normaalialoitusta tuntui tulleen kuin yllätyksenä. Eikö tilanne ollut tällainen myös vuosi sitten? 

Ministereiden on vietettävä kesälomansa, mutta asioiden valmistelun on edettävä läpi vuoden. Päätöksenteko ei voi pysähtyä kesäksi. 

Luottamus syntyy uskottavista puheista ja teoista. Ristiriitaiset ja epämääräiset viestit vievät siltä pohjan. 

Kun ihmisten kärsivällisyys on koetteilla, tiedottamisen pitää olla erityisen tarkkaa. Viestinnällisesti mentiin kirkkaasti metsään tiedotustilaisuudessa, jossa kerrottiin Etelä-Suomen aluehallintoviraston uusista rajoituksista pääkaupunkiseudulla. 

Kaikki vaikutti kohtuullisen selkeältä sen hetken, kun avin edustaja luetteli ohjaavia lukuja. Median tarkentavat kysymykset paljastivat, että ohjeet olivat epäselviä. Jokainen vastaus synnytti yhä uusia kysymyksiä ja tulkintoja. Toisin kuin oli tarkoitus, pääkaupunkiseudulla ihmeteltiin, saavatko lapset ja nuoret siis harrastaa ja jos, niin missä ja miten. 

Epäselvältä maallikon silmiin näyttää myös Lounais-Suomen aluehallintoviraston ohjeiden käytännön tulkinta. Avin verkkosivuilla todetaan, että “rajatuissa ulkotiloissa yli viidenkymmenen (50) henkilön yleisötilaisuudet on järjestettävä niin, että osallistujien on mahdollista välttää lähikontakti toisiinsa.” Lisäksi kirjoitetaan selvin sanoin: “Alueella on voimassa tiukin mahdollinen kasvomaskisuositus.” 

Näiden ohjeiden voimassa olon aikaan media näytti tunnelmia festivaaleilta, joissa ihmiset olivat kylki kyljessä ilman maskeja. Osallistujia oli jopa 5000, ja järjestäjän mukaan festarit sujuivat hyvin. 

Koronakriisi on viestinnällinen kriisi, jos kansalaisille syntyy ristiriitainen ja epäselvä kuva tilanteesta ja sen vaatimista toimista.  Siksi päättäjien, niin poliitikkojen kuin viranomaistenkin, tulisi olla erityisesti tarkkoja viestinnässään. Sanoman pitää olla selkeä. 

Ihmisten elämän rajoittaminen terveysturvallisuuden nimissä koetaan oikeutetuksi, jos perusteet ovat uskottavat. Yhteiskunnan toimivuuden kannalta luottamus päättäjien ja viranomaisten vallankäyttöön on tärkeää. 

Suomessa viestinnän ei pitäisi olla kohtuuttoman vaikeaa, sillä kaikesta huolimatta ihmiset ovat omaksuneet olennaisen ja noudattaneet rajoituksia – noin yleisesti – hyvin tunnollisesti. 

Rokotteetkin on haettu heti, kun viesti on tullut. 

Kirjoittaja on Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan työelämäprofessori, media-asiantuntija, FM, joka on työskennellyt radiossa, televisiossa ja sanomalehdessä. Viimeksi Turun Sanomien päätoimittajana 

Artikkeli Koronakriisi nostaa näkyviin viestinnän ikiongelman: jos sisältö on epäselvä, uskottavuus kärsii julkaistiin ensimmäisen kerran iTello.

Harvoin näkee tämän tason viestinnällistä katastrofia hetkellä, jolloin ihmiset surevat luonnononnettomuuteen joutuneiden kohtaloa. Ei siis yllättävää, että Saksan mediassa kyseenalaistettiin Laschetin sopivuus valtionjohtoon, vain muutaman sekunnin reaktion tähden. 

Viestintäkatastrofin jälkeen Laschet luonnollisesti pahoitteli käytöstään ja vaikutelmaa, joka tilanteesta syntyi. Hän kirjoitti tutustuneensa koko päivän tulvatuhoihin ja oli niistä järkyttynyt. 

Hyvä aikomus osoittaa myötätuntoa ja aitoa välittämistä valui hiekkaan iloisten naurunpyrskähdysten myötä. Viestinnän kokonaisvaltaisuus tuli jälleen todistettua. 

Erikoiseksi tilanteen tekee se, että kyseessä oli järjestetty mediatilaisuus, ei sattumalta kameroiden tähtäimeen osunut hetki. Tiedotustilaisuudessa tavataan harkiten luoda puitteet, jotka vahvistavat tärkeän tiedon sisältöä. Tarkoitus oli tukea uhrien omaisia ja luvata apua jälleenrakennukseen alueilla, joissa ihmiset olivat menettäneet kotinsa, omaisuutensa, kaiken.  

Rankkasateiden aiheuttamat mutavyöryt ovat tähän mennessä vaatineet Saksassa ja Belgiassa ainakin 200 kuolonuhria. Sunnuntaina Saksan tuhoalueilla kiersi mustaan jakkuun pukeutunut liittokansleri Angela Merkel.  Viestinnässä jokaisella yksityiskohdalla on merkitystä. Harkitut viestit paljastavat paljon, harkitsemattomat vielä enemmän. 

VIESTINNÄSSÄ YKSITYISKOHDILLA ON MERKITYSTÄ. YLEISÖLLÄ ON OIKEUS VAATIA AVOINTA JA SUORAA PUHETTA MYÖS KRIISIN AIKANA. 

Suomessa medianäyttämön vuoden erikoisinta roolia on näytellyt Valtiontalouden tarkastusviraston entinen pääjohtaja Tytti Yli-Viikari. Eduskunta irtisanoi pääjohtajan kesäkuussa, koska katsoi hänen toimiensa heikentäneen luottamusta viraston toimintaan ja vahingoittaneen sen julkikuvaa.

Huhtikuussa Yli-Viikari kantoi kainalossaan Plutarkhoksen teosta Mielen tyyneydestä.  Heinäkuussa kriisiviestintätoimiston järjestämässä Suomi Areena -keskustelussa Yli-Viikari lausui otteen Shakespearen Kuningas Learista. 

Kaunokirjallisuus on oiva keino laajentaa ymmärrystä. Yli-Viikarin tapauksessa kirjalliset lainaukset eivät tainneet tuoda toivottua tehoa. Kuningas Learin narrin siteerauksen sijaan entinen pääjohtaja olisi voinut vihdoin kertoa kiertelemättä virkamatkoilla kertyneistä lentopisteistä. 

Moni muu johtaja on julkisuudessa todennut, ettei työmatkalennoista karttuneiden etujen käytössä ole mitään epäselvää. Omat ja firman rahat ja edut on helppo pitää erillään. 

Yli-Viikarin viestintälinja on ollut hämmentävä ja jatkuvasti uusia kysymyksiä herättävä.  Vaikutusvaltaisen viranhaltijan viestinnän pitää olla avointa ja rehellistä, myös kriisin aikana.  Prosessin ollessa kesken Yleisradion Arto Nyberg -ohjelmassa ja Helsingin Sanomien haastattelussa Yli-Viikari jätti vastaamatta yhteen kaikkein keskeisimmistä mutta yksinkertaisimmista kysymyksistä: Miten Finnairin lentopisteitä on käytetty?

Harvoin missään esityksessä maksavia katsojia aliarvioidaan näin. 

KIRJALLISIA VINKKEJÄ KESÄLUKUUN 

1. Plutarkhos: Mielen tyyneydestä. Suom. Juhana Torkki.  Erikoisella tavalla julkisuuteen nostettu kirja on lukemisen arvoinen.

2. Raisa Marjamäki: Ihmeellistä käyttäytymistä. Runot avaavat aina uusia näkökulmia.

3. Satu Rämö ja Mirjami Haimelin: Kynä – kaikki tärkeä kirjoittamisesta. Käytännöllisiä ohjeita jokaiselle kirjoittajalle.

Kirjoittaja on Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan työelämäprofessori, media-asiantuntija, FM, joka on työskennellyt radiossa, televisiossa ja sanomalehdessä. Viimeksi Turun Sanomien päätoimittajana 

Artikkeli Yli-Viikari lausui, Laschet nauroi, Merkel pukeutui mustaan. Harkitut viestit paljastavat paljon, harkitsemattomat vielä enemmän. julkaistiin ensimmäisen kerran iTello.

Kun kuntavaalin tulos oli armoton, puolueen puheenjohtaja pystyi löytämään heikonkin menestyksen alta positiivisia signaaleja. 

Vaikka puolueiden keulakuvat ovat kaikki taitavia sanavalinnoissaan, olemuksesta ei jäänyt epäselvää, kuka oli voittaja, kuka häviäjä. Viestintä on kokonaisvaltaista. 

Some täyttyi valittujen ilosta, kun paikat olivat varmistuneet. Valtuuston ulkopuolelle jääneet ovat sulatelleet tulosta ja kiittäneet niitä, jotka tukivat ja äänestivät. 

Somevirrasta erottui karvasta pettymystä avoimesti kuvannut vihreiden helsinkiläinen ehdokas Riia Järvenpää, joka totesi Twitterissä: “Mä en kommentoi politiikkaa enää hetkeen, meen vaan miettimään miten tein niin pahan virhearvion että käytin kuusi viikkoa työaikaa ja 2000 omista asuntosäästöistä nostettua + äidiltä saadut sataset tähän. Sain satoja lupauksia äänistä. Ei tullut. Meen nyt itkemään ja nukkumaan.” 

Hänen äänisaalikseen jäi 86. Pettymyksen lisäksi postaus teki näkyväksi osan siitä, mitä kaikkea päättäjäksi pyrkiminen vaatii. Täytyy olla näkemystä, tarvitaan toisten tukea, rahaa ja sitoutumista kovaan työhön yhteiseksi hyväksi. 

Toisenlaisen mutta yhtä lailla avoimen kommentin kirjasi Facebookiin turkulainen konkaripoliitikko, Sdp:n Seppo Lehtinen, jonka 185 ääntä eivät riittäneet valtuustopaikkaan: “Nukutun yön jälkeen ja pettymyksen laannuttua ehkä näin kuuluikin tapahtua. Suurin liekki oli jo rehellisesti todettuna valtuustotyöstä hiipunut, vaikka luopumisen tuska on suuri.” 

Kun takana on 32,5 vuotta valtuuston jäsenenä, vallankäyttäjän asemasta voi olla vaikea luopua, vaikka suurta vaikuttamisen paloa ei enää olisikaan. 

Uusi tähti kuntavaaleissa syttyi Helsingissä. Vasemmistoliiton Minja Koskela sai 5 600 ääntä, yhdeksänneksi eniten koko maassa.  Kymmenen kärki koostui pääosin valtakunnallisesti tunnetuista poliitikoista, joista monet olivat vaalikeskustelujen vakiovieraita illasta toiseen. 

Koskela, joka taitaa yhteiskunnallisen viestinnän somessa, totesi Ilta-Sanomien haastattelussa (15.6.2021), että poliittisen Instagramin tekeminen on intensiivistä ja vaatii pitkän tähtäimen ajattelua ja paljon työtä. “Jos halutaan, että ihmiset kiinnostuvat politiikasta, siitä pitää puhua kiinnostavalla tavalla. Instagramissa tämä voi olla hyvin tehokasta ilman, että täytyy vetää mutkia suoriksi.” 

PÄÄTTÄJÄN KANNATTAA OLLA AKTIIVINEN KOKOUKSISSA MUTTA MYÖS NIIDEN ULKOPUOLELLA. KANAVIA ON RUNSAASTI, JOS NIITÄ OSAA KÄYTTÄÄ. 

Äänestyspassiivisuus on asia, jonka pitäisi huolestuttaa meitä kaikkia. Kuntavaaleissa äänioikeutettuja oli 4,6 miljoonaa, mutta vain 2,5 miljoonaa ihmistä käytti oikeuttaan ottaa kantaa oman asuinalueen asioiden hoitoon. Koko maan äänestysprosentti oli vain 55,1. Äänestysaktiivisuuden lasku kuntavaaleissa pitää pysäyttää. 

Millaisia uudet valtuustot sitten ovat? Poliittisten asetelmien ohella huomio kiinnittyy tasa-arvon näkökulmasta kahteen asiaan: sukupuolijakaumaan ja ikään. 

Äänioikeutetuista 51 prosenttia on naisia. Ehdokkaista naisia oli vain 40 prosenttia, mikä heijastuu myös valtuustoihin. Naisten osuus koko maan valtuustoissa on edelleen vain 40 prosenttia. 

Monissa kaupunginvaltuustoissa tasa-arvo on toteutunut, ja esimerkiksi Turussa naisten osuus jopa kasvoi. 67-jäseniseen valtuuston valittiin 35 naista ja 32 miestä. 

Ikätarkastelun mukaan valtuutettujen keski-ikä on 51 vuotta. Alle 34-vuotiaita valtuutettuja on vain tuhat. Se on 500 vähemmän kuin yli 65-vuotiaita. Nuorempien (35-49) ja vanhempien (50-64) keski-ikäisten kategoriat ovat lähes samansuuruiset eli runsaat 3 000. 

Kuntien monipuolisen kehityksen kannalta nuorten osuus saisi olla suurempi. 

Uusia valtuutettuja on koko maassa 44 prosenttia. Joukossa on monia, jotka ovat tehneet paluun aiemmin tutulle päätöksentekijän paikalle joko omaehtoisen tai äänestäjien ratkaiseman tauon jälkeen. 

Parasta vaaliviestintää tekivät ehdokkaat, jotka toivat esiin ajamiaan asioita omia arvojaan korostaen mutta erilaisuutta kunnioittaen. Toivottavasti valtuustot laativat heti alkuun toisia kunnioittavat keskusteluohjeet ja noudattavat niitä. 

Politiikka vaatii tekijöiltään valtavasti ja olisi oikein, että työtä arvostettaisiin nykyistä enemmän. 

Vaalikamppailu vaati uurastusta ja uhrauksia, ja nyt varsinainen työ vasta alkaa. Valtuustoissa, kuten muuallakin yhteiskunnassa, parhaat päätökset syntyvät yhteistyön tuloksena. Päättäjien kannattaa muistaa, että sanoilla on aina merkitystä. Avoimella viestinnällä voi vahvistaa luottamusta päätöksentekoon. Epäilys ja halveksunta syövät uskottavuutta. 

Luottamus kasvattaa yleisön kiinnostusta politiikkaan ja tuo arvostusta sen tekijöille. 

KUNTAVIESTINTÄ VAATII AKTIIVISUUTTA PÄÄTTÄJÄLTÄ

1. Valitse itsellesi luonteva tapa viestiä. 

2. Jos haluat käyttää uutta kanavaa, opettele se kunnolla. 

3. Älä kopioi muita. 

4. Ole avoin ja näe viestinnässä vaivaa. 

5. Kun toimittaja kysyy, kannattaa vastata. 

Kirjoittaja on Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan työelämäprofessori, media-asiantuntija, FM, joka on työskennellyt radiossa, televisiossa ja sanomalehdessä. Viimeksi Turun Sanomien päätoimittajana 

Artikkeli Kuntapolitiikassa avoin ja toisia arvostava viestintä vahvistaa luottamusta päätöksentekijöihin julkaistiin ensimmäisen kerran iTello.

Työharjoitteluni on sisältänyt paljon uuden oppimista. Digimarkkinointiin ei koulukursseilla ole kummemmin perehdytty. Esimerkiksi käsitteet kuten hakukoneoptimointi tai Google Analytics olivat entuudestaan vain tuttuja termejä, mutta niiden merkityksestä minulla ei ollut tarkkaa tietoa. iTellossa olen kuitenkin päässyt oppimaan digimarkkinoinnin työkalujen käyttöä. Olen myös päässyt soveltamaan niitä ammatillisessa ympäristössä, mikä on ehdottomasti nostanut itseluottamustani tulevana liiketalouden ammattilaisena.  

Työharjoittelun aikana olen ollut osana iTellon ajankohtaisia projekteja, ja olen saanut yllättävän paljon vastuuta projekteissa, mikä on ollut jännittävää. Olen hyvin kiinnostunut graafisesta suunnittelusta, ja työharjoittelun aikana olen päässyt toteuttamaan visuaalista osaamistani muun muassa logosuunnittelun parissa. Myös muita vahvuuksiani ja mielenkiintojani on otettu huomioon toimenkuvassani, mikä on tehnyt työstäni mielenkiintoista ja tehokasta. 

Uskon, että digitaalisella markkinoinnilla sekä viestinnällä on merkittävä rooli nykyajan maailmassa, koska kauppaa käydään verkossa vuosi vuodelta enemmän. Internetin merkitys kasvaa siis jatkuvasti, ja digitalisaatio on työelämässä kaikkialla niin läsnä, että lähes kaikissa maailman ammateissa on hyötyä, jos osaa navigoida taitavasti modernia verkkoympäristöä. Olen työharjoittelussa oppinut lukuisia hyödyllisiä taitoja, jotka auttavat minua työelämässä. 

Artikkeli Työharjoittelussa syntyi logo ja hakukoneet tulivat tutuiksi – markkinoinnin ja viestinnän harjoittelu iTellossa oli oikeaa työtä julkaistiin ensimmäisen kerran iTello.