Poliittiseen debattiin on aina kuulunut vastustajan haastaminen. Jo nimitys vastustaja kertoo, että ollaan eri puolilla. 

Toisaalta politiikkaan ovat aina liittyneet ihailtavan luovat neuvottelut, joiden tuloksena syntynyttä sopua on katsomossa voinut vain ihmetellä. 

Vaikka toisin voisi luulla, poliittinen tila ei kapene toista ihmistä kunnioittavasta käytöksestä. 

Kärjistynyt keskustelukulttuuri on vähentänyt halua asettua ehdolle kuntavaaleissa. Suomen tietotoimiston (STT) maanantaisen uutisen mukaan joissain puolueissa jopa kolmasosa ehdolle kysytyistä on kieltäytynyt. Syynä liian negatiiviseksi koettu keskustelukulttuuri.  

Vihapuhe ja maalittaminen ovat aiempaa useammin syy olla asettumatta ehdolle tai jättää hakematta äänestäjiltä jatkovaltakirjaa. STT:n selvityksen mukaan Sdp:ssä, Vasemmistoliitossa, vihreissä, keskustassa, Rkp:ssa ja kokoomuksessa ilmiö tunnistetaan.  Suurimmista puolueista vain Perussuomalaisissa ja kristillisdemokraateissa ei havaittu vaikutusta ehdokashankintaan. 

Kuntapäättäjistä yhä useampi on kertonut, että halu osallistua julkiseen keskusteluun on vähentynyt. Kielteisestä ilmapiiristä on syytä olla huolissaan. 

Valtioneuvoston pari vuotta sitten julkaiseman tutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa kuntapäättäjistä arvioi vihapuheen lisääntyneen. Ongelma on todellinen. 

Vaikka päättäjän on kyettävä sietämään asiallista kritiikkiä, luottamustehtävään ei sivutuotteena kuulu ahdistava julkisuus. 

Vihapuheen tutkimus on tärkeää. Kuratulvan lähteitä seuraamalla on selvitetty, että trollaajien määrä on pieni. Se tosin on laiha lohtu silloin, kun joutuu julman painostuksen kohteeksi. 
Kaikki ikäviä ilmaisuja somessa jakavat eivät tietoisesti pyri loukkaamaan. Osa toimii ajattelemattomasti ja kommentoi karummin kuin koskaan kasvokkain. Osa jakaa asiattomuuksia eteenpäin miettimättä, mitä mieltä on levittää tympeää tai pilkkaavaa viestiä. 

JOS HALUAA MUUTOSTA KESKUSTELUUN, KANNATTAA ALOITTAA OMASTA ILMAISUSTA. 

Vuosia sitten kuulin ruotsalaisen selvityksen siitä, miten ihmiset jakavat somessa halventavia viestejä kauhistellakseen kollektiivisesti niiden järkyttävää sisältöä. Halumme jakaa kokemuksia on inhimillinen. Joskus on tärkeää vahvistaa omaa näkemystä ja joskus on hauska huvittua yhdessä. Levittäessään, vaikka tuomiten, halveksuvia, jopa rasistisia mielipiteitä lisää kuitenkin samalla niiden vaikutusta. 

Ennen kuin lähettää viestin matkaan, kannattaa harkita: miksi jakaa sisältöä, jota pitää arveluttavana ja arvottomana. 

Keskustelukulttuurin pelisäännöt ja kohtuulliset käytöstavat toivottavasti ovat uusien valtuustojen asialistalla. Viimeistään nyt on havahduttava sanomaan ääneen, mikä on häirintää, julkiseen puheeseen sopimatonta tai kunniaa loukkaavaa. Sitoutuminen toisia kunnioittaviin käytäntöihin on arvokasta. 

Sanavalinnoilla jokainen voi vaikuttaa keskustelun sävyyn. Kieli voi olla värikästä silloinkin, kun pysyy asiassa. 

ANNA ARVO TOISELLE

1. Kunnioita ihmisarvoa.  

2. Älä mene henkilökohtaisuuksiin.

3. Pysy asiassa. Kritisoi tekoja, älä ihmistä.  

4. Kannusta parempaan, älä pilkkaa.

5. Älä jaa vihaviestejä eteenpäin.

Kirjoittaja on Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan työelämäprofessori, media-asiantuntija, FM, joka on työskennellyt radiossa, televisiossa ja sanomalehdessä. Viimeksi Turun Sanomien päätoimittajana. 

Artikkeli Puhu sanoilla, joita itse haluat kuulla – kunnioitus on aliarvostettu hyve julkaistiin ensimmäisen kerran iTello.