Työyhteisön ilmapiiri ratkaistaan hetkessä, kun joku kysyy apua. Siinä, vastataanko viestiin vai ei. Siinä, sanotaanko kiitos vai jätetäänkö sanomatta.
Työyhteisöviestintä on pitkälti mikroviestintää. Pieniä, toistuvia tekoja, joista muodostuu työyhteisön viihtyisyys. Yksittäinen viesti harvoin kaataa tai pelastaa mitään. Jos tieto tulee ajoissa, ihmiset kokevat olevansa mukana. Jos tietoa pantataan, ulkopuolisuuden tunne syntyy yllättävän nopeasti.
Moni ajattelee, että hyvä viestintä vaatii erityistaitoja. Todellisuudessa se vaatii ennen kaikkea harkintaa ja tilannetajua. Mikä auttaa työntekijää onnistumaan työssään. Mikä tuo työhön varmuutta. Millainen työyhteisö tuntuu viihtyisältä.
Arjen viestintä on myös arvostuksen näyttämistä.
Kun onnistumiset huomataan ääneen, ne alkavat toistua. Kun ihmiset kokevat tulevansa kuulluiksi, he myös sitoutuvat vahvemmin. Tämä näkyy suoraan työhyvinvoinnissa, työn sujuvuudessa ja tuloksissa.
Usein työyhteisöissä ei ole kyse siitä, etteikö haluttaisi viestiä hyvin. Kyse on siitä, että arki vie mennessään. Kiire syö suunnitelmallisuuden ja oletukset korvaavat keskustelun. Silloin pienetkin väärinymmärrykset alkavat kasvaa.
Hyvä työyhteisöviestintä ei tarkoita jatkuvaa puhumista. Se tarkoittaa oikeita asioita oikeaan aikaan, ymmärrettävästi ja inhimillisesti. Sellaista viestintää, joka tekee työpäivistä sujuvampia eikä raskaampia.
Jos työyhteisöviestintä kaipaa sparrausta, valmennusta tai koulutusta, siihen kannattaa tarttua ajoissa. Toimivampi arki ei synny sattumalta. Se rakennetaan. Ole yhteydessä, niin katsotaan yhdessä, mistä olisi hyvä aloittaa.