Taas päästään vaikuttamaan äänestämällä – vain helsinkiläiset älkööt vaivautuko

Lähes 1400 vaikuttajan paikkaa on tarjolla ja runsaasti valtaa jaossa. Vaikka kyseessä on kyllästymiseen asti jauhettu sote-vaali, ei pidä lannistua. Eri puolilla Suomea valitaan sosiaali- ja terveyspalvelujen ylimmän päätösvallan käyttäjät. 

Asukkaat äänestävät aluevaltuuston kokoonpanon 21 hyvinvointialueella. Vain pääkaupunki jää näistä vaaleista sivuun. 

Virallisen vaalit.fi-sivuston perustelu siitä, miksi Helsinki ei toimita aluevaaleja, kieltämättä hymyilyttää: “Helsingin kaupunki ei ole hyvinvointialue eikä kuulu mihinkään hyvinvointialueeseen”. 

 Vaalit ovat poliittisten keskustelujen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen kulta-aikaa. Media tekee selvityksiä ja tutkii, mitä päättäjäksi pyrkivät sanovat nyt ja mitä on luvattu aiemmin. Erityisesti tarkasti selvitetään, miten sosiaali- ja terveyspalvelut aiotaan hyvinvointialueilla uuden organisoinnin myötä saada toimimaan.

Kannattaa huomata, että kuntien tehtävistä peräti 60 prosentin kokoinen kakku siirtyy näille alueille uusien päättäjien käsiin. Sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi alueelle siirtyy pelastustoimen järjestäminen. Mittakaavasta saa aavistuksen, kun hahmottaa, että reilusti yli 170 000 ihmisen työnantaja vaihtuu. 

Vaaliväsymys saattaa vaivata ehdokkaita, jotka ovat tehneet kovan työn eduskunta- ja valtuustopaikan eteen. Ajan ja kampanjarahoituksen riittävyys voi askarruttaa. 

Hyvä kysymys on, pitääkö yhden ja saman henkilön olla vaikuttamassa kaikilla kolmella poliittisella tasolla. 

Kesäkuun kuntavaaleissa vain hieman yli puolet kansalaisista käytti ääntään, vaikka tarjolla oli mahdollisuus vaikuttaa oman kotikunnan asioiden hoitoon. 

Osuvimmin syitä äänestäjien haluttomuuteen pohti eläkeläinen Leena Roininen mielipidekirjoituksessa Helsingin SanomissaKuntavaaliehdokkaiden tapa vähätellä toisiaan vähätteli myös äänestäjiä. 

Roininen odotti älykkäämpää keskustelua ja arveli poliitikkojen itse käytöksellään karkottavan äänestäjiä: “minkälaista ilkeilyä, piikittelyä ja pilkallisuutta sisältyi puheisiin, minkälaista vähättelyä esiintyi eri puolueiden edustajien kesken ja minkälaista turhaa toistamista vaalikeskusteluissa harjoitettiin”. 

Moni odottaa Roinisen tavoin “perusteltua, haastavaa keskustelua, jossa kunnioitetaan toisen ajatuksia ja ennen kaikkea puhutaan asioista äänestäjälle”. 

Siitäkin on näyttöä, että eri mieltä voi olla toista ihmistä kunnioittavalla tavalla. 

Vaikka syyskuussa vasta arvaillaan, ketkä lähtevät ehdolle, puolueiden pitää pikkuhiljaa saada ehdokasasettelu kuntoon. Aikaa on alle kolme kuukautta. 

Ehdokkaat ovat tiedossa juuri jouluksi, ja vaalipäivä on sunnuntaina 24. tammikuuta. Upouudet valtuustot aloittavat maaliskuun alussa. 

Vaalikeskusteluihin valmistautuvalle muutama viestintävinkki: Paneudu asioihin, joista hyvinvointialueen valtuusto päättää. Haasta toisia ehdokkaita asiallisesti. Perusta näkemyksesi faktoihin. Ota selvää, mistä ihmiset ovat kiinnostuneita ja mihin aluevaltuustoilta vaaditaan ratkaisuja. 

Yleisö odottaa poliitikolta näkemyksiä ja vaatii suoria vastauksia, ei toisten ehdokkaiden tai äänestäjien vähättelyä. Kiinnostus herää, jos päättäjäksi pyrkivä onnistuu puhumaan tärkeistä asioista ymmärrettävästi. Monipuoliset terveys- ja sosiaalipalvelut koskettavat kaikkia. 

Äänestäminen on arvokas oikeus, ja Suomessa – onneksi – vaaleissa voi aidosti vaikuttaa.

Kirjoittaja on Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan työelämäprofessori, media-asiantuntija, FM, joka on työskennellyt radiossa, televisiossa ja sanomalehdessä. Viimeksi Turun Sanomien päätoimittajana 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *