Kaksi asiaa pysäytti miettimään viime viikkoina. Tämä blogi on mietinnän tulos.
Työhyvinvoinnista ja työssä jaksamisesta puhutaan paljon. Keskustelu pysäyttää miettimään, mistä hyvinvointi työssä lopulta syntyy ja miten suuri merkitys työyhteisön viestinnällä siinä on.
Työhyvinvointi syntyy arjessa työn sujuvuudesta ja hyvästä työilmapiiristä.
Silti peruskäytöstavat tuntuvat joskus kehittämisteemalta, vaikka niiden pitäisi olla itsestäänselvä osa arkea. Työpaikalla pitäisi voida kannustaa, auttaa työkaveria, käyttäytyä asiallisesti ja viestiä avoimesti toinen toistaan kunnioittaen.
Totuus kuitenkin on, etteivät hyvät käytöstavat ole kaikkialla itsestäänselviä. Sen kertovat osaltaan pahoinvointi, uupuminen ja pahimmillaan pelko. Jos työpaikalla ei uskalla puhua, kysyä tai olla eri mieltä ilman, että leimautuu hankalaksi, perusta ei ole kunnossa.
Ilmapiiri, jossa ei uskalleta kysyä, kyseenalaistaa tai tuoda esiin eriäviä näkemyksiä, ei synny tyhjästä. Se rakentuu rakenteista, johtamisesta ja ennen kaikkea tavasta viestiä. Toisin sanoen siitä, miten tieto kulkee johdon ja työntekijöiden välillä sekä kollegojen kesken.
Viestinnän on oltava selkeää ja johdonmukaista.
Työhyvinvointia ei myöskään ratkaista vain yksilöön kohdistuvilla toimilla, jos ongelmat ovat työn organisoinnissa, johtamisessa tai työyhteisön toimintatavoissa. Olennaista on, millaiset mahdollisuudet ihmisellä on tehdä työnsä hyvin, vaikuttaa omaan työhönsä ja tietää, mitä häneltä odotetaan.
Johtaminen näkyy arjessa viestintänä.
Se näkyy siinä, miten tavoitteet asetetaan, miten työ organisoidaan, miten päätökset perustellaan ja miten palautetta annetaan sekä siinä, voiko kysyä ja tulla kuulluksi ilman pelkoa.
Jos viestintä on epäselvää tai yksisuuntaista, syntyy epävarmuutta. Epävarmuus murentaa luottamusta. Ilman luottamusta työ kuormittaa helposti enemmän kuin sen pitäisi.
Lopulta arjen on toimittava.
Intranet, kyselyt, kehittämispäivät ja työsuhde-edut voivat tukea työyhteisöä. Mutta jos arki tökkii, mikään työkalu ei sitä korjaa. Avoin, yhdenvertaisuuteen ja kunnioitukseen perustuva viestintä on olennainen osa toimivaa arkea.
Avoimuus, yhdenvertaisuus ja vastuullisuus eivät saa jäädä strategian sanoiksi. Niiden on näyttävä siinä, miten tietoa jaetaan, miten kysymyksiin vastataan, miten erilaisiin näkemyksiin suhtaudutaan ja miten sovituista asioista pidetään kiinni.
Avoimuus tarkoittaa myös erilaisuuden hyväksymistä.
Emme kaikki ajattele, kysy tai ilmaise itseämme samalla tavalla. Se ei ole uhka, vaan osa työyhteisöä. Yhdenvertaisuus ei tarkoita samanlaisuutta, vaan tasavertaista kohtelua.
Työhyvinvointi rakentuu johtamisesta, arjen rakenteista ja käyttäytymisestä. Viestintä kulkee niiden kaikkien läpi: miten tieto kulkee, miten kuuntelemme ja ennen kaikkea, miten puhumme toisille.
Siksi kysymys on yksinkertainen: Miten teillä puhutaan?